D&I Competition and Life Sciences & Healthcare Alert 15 June 2017 (in Finnish)

< Back to Articles

Sote-toimialalle väliaikainen velvollisuus ilmoittaa yrityskaupat KKV:lle

Valtioneuvosto esitti tänään 15.6.2017 kilpailulakiin muutosta koskien sosiaali- ja terveyspalveluja (sote-palvelut) tuottavien yritysten uutta laajennettua velvollisuutta ilmoittaa yrityskaupat Kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV). Muutos olisi määräaikainen ja toteutettaisiin uuden määräaikaisen säännöksen (22 a §) lisäämisellä kilpailulakiin. Esitys liittyy maakunta- ja sote-uudistuksen valinnanvapautta koskevaan lainsäädäntöön ja käsitellään eduskunnassa sen yhteydessä.

Hallituksen esityksen mukaan uudistuksen tavoitteena on varmistaa markkinoiden toimivuus ja asiakkaiden valinnanvapauden toteutuminen rajoittamalla sote-sektorin keskittymistä ennen sote-uudistuksen voimaantuloa.

Kilpailulakiin ehdotettavan pykälän mukaan kilpailulain yrityskauppavalvontaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin tavanomaisesti ilmoitusvelvollisuuden ratkaisevista kilpailulain liikevaihtorajoista riippumatta yrityskauppoihin, joissa vähintään yksi yrityskaupan osapuoli tuottaa Suomessa asiakkailleen sosiaali- tai terveydenhuollon palveluja tai terveyspalveluihin liittyviä laboratorio- tai kuvantamispalveluja. Ilmoitusvelvollisuuden syntymiseen riittäisi siis, että yksikin kaupan osapuoli toimisi edellä tarkoitetuin tavoin sote-palveluiden markkinoilla. Tämä tarkoittaisi, että erilaiset vertikaaliset ja monialayrityskaupat, joissa vain yksi kaupan osapuoli toimisi sote-palveluiden alalla, kuuluisivat lähtökohtaisesti ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Hallituksen esityksen mukaan esityksen tavoitteena ei ole kieltää merkittävää määrää yrityskauppoja, vaan varmistaa tiedonsaanti ja puuttumismahdollisuus niissä – verraten harvoiksi arvioiduissa – tapauksissa, joissa kilpailuvaikutuksia pidettäisiin merkittävinä.

Säännöksen soveltamisalaan liittyy neljä poikkeusta.

  • Ensinnäkin esitetty laajennettu ilmoitusvelvollisuus ei koskisi itsenäisten ammatinharjoittajien välisiä yrityskauppoja.
  • Toiseksi säännös ei koskisi saman sote-palveluita tuottavan yrityksen tai yritysryhmän (esim. iso lääkärikeskusyritys) nimissä palvelujaan myyvien yritysten (esim. yksittäisen lääkärin yhtiö) keskinäisiä yrityskauppoja.
  • Kolmanneksi ilmoitusvelvollisuus ei koskisi yrityskauppoja, joiden osapuolia on kaksi ja näistä toinen on enintään viiden sote-palveluja tuottavan ammattihenkilön palveluja myyvä yritys.
  • Neljänneksi ilmoitusvelvollisuus ei koskisi sellaisia yrityskauppoja, joissa hankinnan kohde, sulautuva yhteisö tai säätiö taikka perustettava yhteisyritys ei toimi Suomessa sote-palvelujen tai terveyspalveluihin liittyvien kuvantamis- tai laboratoriopalvelujen markkinoilla, eivätkä näihin läheisesti liittyvillä markkinoilla.

Viimeksi mainitulla poikkeuksella ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle rajattaisiin esimerkiksi pääomasijoitusyhtiöiden sijoitukset muiden toimialojen yrityksiin. Esityksessä on myös useita soveltamisalan täsmennyksiä, kuten esimerkiksi, että ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä välittävät ns. työvoiman vuokrausyritykset eivät tulisi ehdotetun säännöksen soveltamispiiriin.

Ehdotettu yrityskauppavalvonnan soveltamisalan laajennus koskisi pelkästään ilmoitusvelvollisuutta. Esityksessä ei muuteta yrityskauppoihin puuttumisen tai niiden kieltämisen edellytyksiä, joten yrityskaupan kieltäminen tai ehtojen asettaminen edellyttäisivät edelleen, että yrityskauppa olennaisesti estää tehokasta kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä (ns. SIEC-testi, Significant Impediment to Effective Competition).

Ehdotetulla säännöksellä ei olisi vaikutusta ns. one-stop shop -periaatteeseen, jonka mukaan kilpailulain säännöksiä yrityskauppavalvonnasta ei sovelleta, jos yrityskauppa kuuluu EU:n sulautuma-asetuksen soveltamisalaan ja siten lähtökohtaisesti Euroopan komission käsiteltäväksi.

Uudistukseen sisältyy myös normaalia yksinkertaisemman ilmoituslomakkeen käyttöönotto. Tällä pyritään alentamaan uuden sääntelyn hallinnollista taakkaa. Samalla kuitenkin KKV:n käytössä oleva ensimmäisen vaiheen käsittelyaika pidennettäisiin yhdestä kuukaudesta 45 työpäiväksi. Ehdotettu säännös tarkoittaisi käytännössä, että käsittelymääräaika pitenisi noin neljällä viikolla nykyisestä. Ajatuksena on, että näin KKV voi paremmin tarvittaessa pyytää yrityskaupasta tarkemmat tiedot. Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi tämänpäiväisessä tiedotteessaan, että useimmissa tapauksissa lisätietoja ei tarvita, jolloin käsittelyyn ei tarvittaisi koko määräaikaa.

On huomattava, että ehdotettu 45 työpäivän määräaika koskisi myös sellaisia yrityskauppoja, joissa kilpailulaissa säädetyt yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat ylittyvät, edellyttäen, että ainakin yksi kaupan osapuoli tuottaa sote-palveluita taikka terveyspalveluihin liittyviä laboratorio- tai kuvantamispalveluita.

Lisäksi ehdotetussa pykälässä säädettäisiin nykyistä kuukauden määräaikaa pidempi aika yrityskaupan täytäntöönpanokieltoon liittyen: kielto panna yrityskauppa täytäntöön raukeaa, jollei markkinaoikeus 45 työpäivän kuluessa kieltoesityksen tekemisestä toisin määrää.

Ehdotettua pykälää sovellettaisiin yrityskauppoihin, jotka on tehty lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen, mutta kuitenkin ennen 1.1.2019. Yrityskauppa katsotaan tehdyksi, kun on hankittu kilpailulain 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu määräysvalta, liiketoiminta tai sen osa tai julkistettu ostotarjous arvopaperimarkkinalain (495/1989) 6 luvun 3 §:n mukaisesti tai päätetty sulautumisesta sulautumiseen osallisissa yhteisöissä tai päätetty perustamiskokouksessa yhteisyrityksen perustamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian syksyllä 2017. Hallituksen esityksessä uudistuksen ennakoidaan tuovan huomattavan suuren määrän yrityskauppa-asioita KKV:n käsittelyyn vuoden 2018 aikana.

Juuri julkaistu hallituksen esitys (HE 76/2017 vp) on saatavilla eduskunnan verkkosivuilla.

Author

< Back to Articles